12.12.2006

Espoon käräjäoikeuden tuomio 6.9.2005

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 4.6.2005 tapahtuneesta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja 5.6.2005 tapahtuneesta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä muista liikennerikoksista yhteiseen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Lisäksi A määrättiin 22.10.2005 päättyvään ajokieltoon. Ajokieltoa määrättäessä käräjäoikeus otti huomioon, että A tarvitsee ajo-oikeutta työssään ja ajokielto vaikutti sen vuoksi A:n toimeentuloon. Ajokiellon vähimmäispituuden osalta käräjäoikeus lausui, ettei A ollut 4. ja 5.6.2005 tapahtuneilla teoilla syyllistynyt tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin toistuvasti törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Käräjäoikeus katsoi toistuvalla syyllistymisellä tarkoitettavan tilannetta, jossa henkilö on jo aikaisemmin oikeuden päätöksellä todettu syyllistyneen mainittuun tekoon. Koska A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu tällaisesta teosta, hänelle tuomittavan ajokiellon vähimmäispituus oli siksi kolme kuukautta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tapani Koskimäki sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.12.2005

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon pidentämistä. Valituksen perusteluksi syyttäjä esitti, että käräjäoikeus oli alittanut lain mukaisen ajokiellon vähimmäispituuden, joka oli yksi vuosi, koska A oli syyllistynyt laissa tarkoitetuin tavoin kahdesti törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Lisäksi A:lle oli jo aikaisemmin tuomittu sakkorangaistuksia liikennerikoksista ja hänet oli 26.3.2005 määrätty ajokieltoon vakavan piittaamattomuuden perusteella. Syyttäjä vaati A:n määräämistä vähintään kahden vuoden ajokieltoon.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Marjatta Möller ja viskaali Ari Siltama.

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A on syyllistynyt kahteen rikoslain 23 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

2. Ensimmäinen törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen on tapahtunut 4.6.2005 illalla noin kello 23 Vantaalla Tuusulanväylällä, jolla A on ajanut Helsingistä Tuusulan suuntaan ylinopeutta. Hänelle on tämän johdosta annettu pysähtymiskäsky poliisiauton hälytys- ja pysäytysvaloilla. A ei ole noudattanut pysähtymiskäskyä, vaan on nopeutta lisäten paennut poliiseja. Poliisiauton nopeus on enimmillään ollut noin 180 kilometriä tunnissa, mutta se ei ole riittänyt A:n tavoittamiseen. Nopeusrajoitus tiellä on vaihdellut 60 - 100 kilometrin tuntinopeuden välillä. Poliisit ovat luopuneet jonkin ajan kuluttua takaa-ajosta.

3. Toinen teko on tapahtunut 5.6.2005 aamuyöllä noin kello 3 ja sekin on alkanut Tuusulanväylällä, jota A on ajanut kohti Helsinkiä. Poliisipartio on mitannut hänen autonsa nopeudeksi 152 kilometriä tunnissa ja lähtenyt seuraamaan häntä autolla. A:lle on annettu pysähtymiskäsky, jota hän ei ole noudattanut. Takaa-ajo on jatkunut Tuusulanväylältä Helsingin kaduille ja siihen on liittynyt useita poliisipartioita. Kaupunkialueella A on käyttänyt huomattavaa ylinopeutta ja ajanut ainakin kerran päin punaisia valoja. Pako on jatkunut Turun moottoritielle, jota hän on ajanut vasten osoitettua kulkusuuntaa. Moottoritiellä A on paennut poliiseilta.

4. A on teot tehdessään ollut 18.5.2005 määrätyssä väliaikaisessa ajokiellossa. Poliisin hänelle 26.3.2005 vakavan piittaamattomuuden perusteella määräämä ajokielto oli päättynyt 22.5.2005.

5. Asiassa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, onko A selostetulla menettelyllään syyllistynyt tieliikennelain 78 §:ssä tarkoitetuin tavoin kahdesti törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja onko hänet sen vuoksi määrättävä ajokieltoon vähintään vuodeksi.

Tieliikennelain 78 §:n uusintarikoksia koskeva säännös

6. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin mukaan törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. Alempien oikeuksien mukaan uusintarikoksesta voi olla kysymys vain, jos lainkohdassa tarkoitettu teko on oikeuden päätöksellä aikaisemmin luettu kuljettajan syyksi.

7. Ajokielto ei ole rangaistus, vaan seuraamus, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun häneltä katsotaan edellytysten siihen puuttuvan (HE 104/2004 vp s. 4). Toisin kuin rikoslain rangaistuksen koventamisperustetta koskevassa 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa, ei edellytykseksi sille, että tekoa voitaisiin pitää ajokiellon kestoon vaikuttavana uusintarikoksena, ole tieliikennelain 78 §:ssä asetettu rikosten toistumisen tekijässään osoittamaa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Perusteena tarpeelle ankaroittaa ajokieltoa on kuitenkin vastaava tekijän välinpitämättömyys ja piittaamattomuus liikenteen turvaamiseksi annetuista säännöistä ja määräyksistä, ja erityisesti näin on 2 kohdassa tarkoitettujen törkeän liikenteen vaarantamisen ja törkeän rattijuopumuksen toistuessa. Oikeuskäytännössä on rangaistuksen määräämisen osalta katsottu, että rikoksen toistaminen voi koventaa rangaistusta silloinkin, kun tekijää ei ole tuomittu aikaisemmista rikoksista. Riittävänä on pidetty, että tekijä on ollut rikoksensa johdosta poliisin kiinniottamana (KKO 1982 II 102).

8. Edellä lausuttuun nähden ei ole perusteltua katsoa, että nyt puheena oleva tieliikennelain säännös voisi tulla sovellettavaksi vain tilanteessa, jossa kuljettaja on jo aikaisemmin tuomittu vastaavasta rikoksesta. Uusintarikoksen perustavana aikaisempana tekona voi siten olla esimerkiksi myös rikos, johon viranomaisten taholta on jo jollakin tavoin puututtu tai josta kiinnijäämisen tekijä on pystynyt välttämään. Merkityksellistä on se, voidaanko tekoja pitää erillisinä rikoksina.

Johtopäätös tässä asiassa

9. A on edellä 2 ja 3 kohdassa kerrotulla tavalla syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen kahdella eri kerralla noin neljän tunnin väliajoin. Vaikka A:ta ei ole ennen toista tekoa tuomittu tai edes pidätetty ensimmäisen teon johdosta, on jälkimmäisessä teossa kysymys tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitetusta uusintarikoksesta.

Ajokiellon kesto

10. A on tieliikennelain 78 §:n mukaan tuomittava vähintään vuoden ja enintään viisi vuotta kestävään ajokieltoon. A:lle käräjäoikeudessa määrätty ajokielto on päättynyt 22.10.2005, jolloin hän oli ollut nyt määrättävän kiellon perusteena olevien tekojen johdosta ajokiellossa viisi kuukautta. Korkein oikeus ottaa tämän huomioon ajokiellon kestossa.

11. A:n menettelyt ovat olleet omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muille tienkäyttäjille. A on molemmilla kerroilla paennut henkilöautolla hänen pysäyttämistään yrittäneitä poliisimiehiä käyttämällä sallittuun nähden kaksin-kolminkertaista ajonopeutta ja rikkomalla liikennesääntöjä muutoinkin. Lisäksi A on teot tehdessään ollut ajokiellossa. Menettelyn moitittavuuteen nähden vuoden ajokielto on liian lyhyt. Toisaalta A:n käräjäoikeudelle esittämä selvitys osoittaa, että hän tarvitsee ajo-oikeutta työssään ja että ajokielto siten vaikuttaa hänen toimeentuloonsa. Korkein oikeus katsoo, että ajokielto on määrättävä niin, että A:n jo kärsimän ja nyt määrättävän ajokiellon kestoksi tulee yhteensä yksi vuosi kaksi kuukautta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A määrätään ajokieltoon, jonka viimeinen päivä on 12.9.2007.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Pasi Kumpula.